Moi vaan blogi! Onpa hauska nähdä jälleen. ;)
Hiljaa hyvä tulee, sanotaan... Ainakin se toivottavasti pätee muuttolaatikoiden purkamisessa. Muutin uuteen, ensimmäiseen omaan kotiini, prinsessavaltakuntaani, vappuna ja olen parin viikon aikana tuntenut päivä päivältä oloni entistä kotoisammaksi ja mahtavammaksi tutustuessani yksin-asumisen lysteihin. Vieressäni on vajaat kolme metriä työpöytää, toisella puolella kynsilipasto, takana jättiexpedit askartelutarvikkeille ja kauemmas taakseni kotiutuu tunnin sisällä upouusi sohva! Tähän mennessä "pakolliset tv-ohjelmat" kuten Suomen lätkämatsit, Jenkki-tositv:t yms. perushömpät on tullut katsottua Onepiece päällä pinkillä karvamatolla lattialla loikoillen, mutta tänään pitää varmaan laittaa sohvan kunniaksi popcornit mikroon. Tai sitten huomenna. Tai sitten vasta finaaliottelun aikaan.
Luulin ja pelkäsin aluksi, että yksinelo olisi kovin yksinäistä, tympeää, harmaata ja tasapaksua mutta olin väärässä. Olen saanut aivan ihania uusia ystäviä (vanhat, en ole teitä hylkäämässä!), jotka ovat pitäneet minut hyvällä tavalla kiireisenä silloin, kun en ole harjoittelussa tai töissä. Viimeksi eilen (tai yöllä) vietin yhden parhaimman illan pitkään aikaan työkaverin ollessa luonani ja näprätessäni hänelle pinkkejä unelmia kynsiin. Kynsistä tuli niin herkulliset, että täytynee tehdä samaa sarjaa vielä omiinkin käsiin. Kunhan jostain ilmestyisi kynsisalkkuuni uusi purkki geeliä...
Uusien ystävien lisäksi en voi olla riemuitsematta ja kikattelematta onnesta uuden kotini suhteen. Tämän sisustan juuri sellaiseksi kuin minä itse haluan, juuri sellaisilla väreillä kuin minä itse haluan, ja juuri sillä aikataululla mikä itselleni (ja kukkarolle) parhaiten sopii. En stressaa yhtään! Kysyin viime postauksessa, että onko se paha, jos sisustaa pinkillä ja violetilla. Sanottakoon, että niitä värejä löytyy jo joka huoneesta! :D
Hymyssäsuin toivotan teille oikein ihanaa viikonloppua!























